Luen kirjaa nimeltä ”Musta Hirvi Puhuu”. Musta Hirvi, joka näki miten intiaanien maat varastettiin ja oli sukua kuuluisalle Hullulle Hevoselle. Häntä haastateltiin 30-luvulla ja kirja on kooste siitä.
”The finnish translation of this books is made bossible by permission ot the State University of New York Press and may be sold only in Finland.”
Suosittelen lämpimästi opuksen luettavaksi.
On kertakaikkisesti hämmästyttävää, mitä kouluissa ei lainkaan opeteta. Elämäntaidot, tunneäly, filosofiset aatteet, politiikka ja byrokratia, Suomen laki, sekä puutarhan- ja eläinten hoito ja partiohommat. Seksuaaliohjaus sekä huumevalistus on vaarallisesti puutteellista.
Koulussa ei kunnioiteta persoonallisuutta, erilaisia oppimistyylejä eikä motivaatiota yritetä herättää.
Mainitsemaani kirjaa lukiessani havahduin kuitenkin erityisesti siihen toteamukseen, että me ”valkoiset” kypsymme hyvin hitaasti. Pitkään aikuisikään tai jopa vanhuuteen saakka, totean itse siihen päälle. Sitä odotellessa, emme hallitse tunteitamme, ymmärrä toisiamme emmekä edes itseämme ja perusarvot ovat kadoksissa. Kaikki on ns vähän hankalaa.
Vanhempien elämä alkaa olla kiireistä, kun äiditkin käyvät töissä. Jos ei pelkkä perheen arki ole hektistä puuhaa, on myös kiristyvä taloustilanne ja työmäärän kasvu. Vanhemmilla ei ehkä ole aikaa tai voimia siivota edes leluja, joten helpoksi tulee antaa älylaite pelattavaksi siksi aikaa että saa tiskit hoidettua ja pötyä pöytään.
Väitän, että tällaisella perheellisten kiireellä lapset imaistaan pois vanhemmiltaan valtion- ja median kasvatukseen, paikkaan joka on eristetty todellisuudesta. Aikuiset ovat vähissä, lapset kasvattavat toisiansa median sanelemana.
Lapsien ja vanhempien välillä on kismaa luultavasti tämän eristämisen vuoksi. Lapset ovat keskenään, vihaavat määräileviä aikuisia koulussa ja vanhemmat ovat etäisiä kotona. Koulussa jaetaan myös ideologioita kuten individualismi. Joissakin suvuissa jatkuu jo sukupolvia kylmyys vanhempien ja lasten välillä, jolloinka yhteys isovanhempiin on heikkoa. Uudet sukupolvet muuttavat työn ja koulun perässä eikä perheellinen voi asuttaa vanhempaansa ”joka pilasi elämäni” kerrostalokolmioon. Vanhemman tontti myydään ja vanhus saa mennä hoitokotiin työllistämään lähihoitajat. Tämä nähdään normaalina ja hyväksyttynä yhteiskunnassamme, mutta tilanne on keinotekoinen ja hyvin vahingollinen. Tieto ei etene sukupolvelta toiselle vaan historia katoaa koko ajan.
Hyvät suhteet lienee niillä perheillä, joissa toinen vanhemmista on voinut olla kotona läsnä ja yhden vanhemman tuloilla on pärjätty. Tulevaisuudessa tällainen järjestely tulee olemaan käytännössä mahdoton jos matalapalkka-alat valtaavat edelleen työmarkkinoita.
http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/lauantaiessee-taman-vuoksi-pojat-eivat-parjaa-koulussa-24131721/
http://www.basambooks.fi/kirja/978-952-260176-6/musta-hirvi-puhuu/